Vedet

Vanhankaupunginlahden avovesialueet ovat pienentyneet vuosikymmenten saatossa. Niitot ja laidunnukset ovat yksi keino pitää ruovikkoalueiden leviäminen kurissa. Kuva: Taina Tervo

Vanhankaupunginlahden avovesialueet ovat pienentyneet vuosikymmenten saatossa. Niitot ja laidunnukset ovat yksi keino pitää ruovikkoalueiden leviäminen kurissa. Kuva: Taina Tervo

Vanhankaupunginlahden tila on parantunut

Vanhankaupunginlahti on rehevä merenlahti, jonka veden laatuun ovat vuosikymmenten saatossa vaikuttaneet niin asutuksen jätevedet kuin Vantaanjoen mukana lahteen kulkeutuneet viljelymaiden ravinteet. Rehevimmillään Vanhankaupunginlahti oli 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. Tuolloin ravinteita oli vedessä runsaasti ja ravinteita käyttävän kasviplanktonin määrät suurimmillaan.

Vuoden 1987 jälkeen Viikin ja Kyläsaaren vedenpuhdistamoiden puhdistettuja jätevesiä ei ole enää laskettu Vanhankaupunginlahteen. Ravinnepitoisuudet ovat siksi alentuneet ja veden laatu parantunut. Vanhankaupunginlahti on silti edelleen Helsingin merialueiden rehevöityneintä osaa. Nykyisin lahden veteen päätyy ravinteita eniten maataloudesta Vantaanjoen tuomana sekä lahden pohjasta liukenemalla.

Kasviplanktonin määrä on Vanhankaupunginlahdella korkeimmillaan kesän lämpimänä ja aurinkoisena aikana kesä-elokuussa. Kun ravinteiden määrä lahdella on vähentynyt 1980-luvun puolivälin jälkeen, myös kasviplanktonin määrät ovat selvästi alentuneet.

Vesi on vähäsuolaista ja sameaa

Vanhankaupunginlahden veden suolapitoisuus vaihtelee. Lahden vesi sekoittuu Suomenlahden murtovedestä sekä Vantaanjoen ja sateen tuomasta makeasta vedestä. Keskimäärin suolapitoisuus lahdella on 2 promillea. Suolapitoisuus on hyvin alhainen verrattuna koko Itämeren keskisuolapitoisuuteen tai valtameriin.

Merkittävä osa Vantaanjoen valuma-alueesta on peltoja, joilta kulkeutuva saviaines samentaa vettä. Näkösyvyys lahdella on kesäaikaan tavallisesti vain 20–30 cm. Lahti on matala, keskisyvyydeltään vain 1,4 m. Lahden pohja on pehmeää, kasvijätettä sisältävää liejua, joka sekoittuu matalilla vesialueilla aallokon vaikutuksesta lisäten veden sameutta.

Kuormitusta poikkeuksellisissa oloissa

Poikkeukselliset sääolot ovat viime vuosina aiheuttaneet Vanhankaupunginselällä ja luonnonsuojelualueella tilapäisiä muutoksia veden laadussa. Kesällä 2004 Vantaanjoki tulvi voimakkaasti runsaiden kesäsateiden ansiosta. Tammikuussa 2005 merivesi nousi ennätyskorkeuksiin, +151 cm. Katajaluodon jätevesitunneli ei vetänyt riittävästi korkean vedenpinnan takia ja osittain puhdistettua jätevettä jouduttiin johtamaan Vanhankaupunginlahteen kolmen päivän aikana yhteensä 166 000 m³. Koska merenpinta oli korkealla, jätevettä kulkeutui luonnonsuojelualueen entisen puhdistamon laskuojan suojavallin yli. Jätevesien vaikutus näkyi Pornaistenniemen lampareilla useita viikkoja mm. korkeina ulosteperäisten bakteerien määrinä. Pysyvämpiä vaikutuksia ei vielä tiedetä.