Historia

Kulttuurihistoriallisesti merkittävä Vanhankaupunginkoski sijaitsee Vanhankaupunginlahden pohjukassa. Kuva: Taina Tervo

Kulttuurihistoriallisesti merkittävä Vanhankaupunginkoski sijaitsee Vanhankaupunginlahden pohjukassa. Kuva: Taina Tervo

Lintuparatiisi aikain takaa

Vanhankaupunginlahti sijaitsee Helsingin syntysijoilla. Kustaa Vaasa perusti kaupungin Vantaanjoen suulle vuonna 1550. Paikka oli erinomainen, sillä kahtena haarana mereen laskeva Vantaanjoki tarjosi kalaa ja vesivoimaa sekä toimi kulkuväylänä sisämaahan. Lisäksi ympärillä levittäytyivät rehevät pelto- ja metsämaat ja edessä avautui suojaisa ja ravintoa tarjoava merenlahti. Vuonna 1640 Pietari Brahe siirsi Helsingin Vironniemelle, koska matala ja karikkoinen Vanhankaupunginlahti sopi huonosti suurten purjelaivojen rantautumiseen.

Vanhankaupunginlahdesta löytyy mainintoja lintuvetenä ainakin parin sadan vuoden ajalta. Taidemaalari Magnus von Wright (1805–1868) kierteli retkeilemässä ja maalaamassa alueella 1800-luvun puolivälissä. Suojelusta puhui tiettävästi ensimmäisenä maisteri Rolf Palmgren. Eläinten ja erityisesti lintujen ystävänä tunnettu Palmgren veti retkiä Vanhankaupunginlahdelle ja kuvasi Vanhankaupunginlahden linnustoa kirjassaan Helsingforstraktens fågelfauna. Palmgren toimi myös muun muassa Korkeasaaren johtajana vuosina 1910–1929 ja oli Suomen valtion ensimmäinen luonnonsuojeluvalvoja. Palmgrenin pääteos on vuosina 1920–1922 ilmestynyt Luonnonsuojelu ja kulttuuri I–II, jossa hän kuvaa suomalaisen luonnonsuojeluajattelun alkuvaiheita. Teoksessaan hän vetoaa voimakkaasti Vanhankaupunginlahden suojelun puolesta. Hiukan ennen teoksen julkaisemista vuonna 1919 oli valmistunut Eliel Saarisen Helsingin asemakaava, jonka mukaan Vanhankaupunginlahti, jota tuolloin kutsuttiin Latokartanonlahdeksi, olisi täytetty satama-alueeksi, ja Lammassaari ja Kuusiluoto tasoitettu laiturialueiksi.

Viikin koetilan lehmät käyskentelevät kesäisin Vanhankaupunginlahdella. Kuva: Taina Tervo

Viikin koetilan lehmät käyskentelevät kesäisin Vanhankaupunginlahdella. Kuva: Taina Tervo

Perinteisiä maisemia

Avoimuus oli tyypillistä perinteiselle suomalaiselle maatalousmaisemalle, jollainen Vanhankaupunginlahden ympäristökin oli 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka. Rolf Palmgrenin kuvausten mukaan Vanhankaupunginkosken sillalta oli näkymä Viikin kartanolle asti, joka pilkotti rantaleppien takaa.

Entisinä aikoina karja laidunsi kosteita ranta-alueita pitäen ne matalakasvuisina niittyinä ja estäen puiden kasvun. Pelloilla viljeltiin ruokaa ihmisille. Pelloiksi raivattiin monet viljavat lehtometsät, sillä niiden maaperä oli multaa. 1900-luvun alkupuolella raivaus lisääntyi ja karjakin alkoi laiduntaa viljellyillä pelloilla. Myöskään talvirehua ei enää niitetty luonnonniityiltä vaan se kasvatettiin pelloilla. Koska viljelyalaa tarvittiin lisää, osa rantaniityistä muutettiin tehokkaan kuivatuksen avulla pelloiksi. Näin tapahtui esimerkiksi Viikin kartanon edustan nykyisellä peltoaukealla, joka aiemmin oli kosteaa rantaniittyä. Jotkut alueet jäivät käytön ulkopuolelle, ja osa Vanhankaupunginlahden alavista rantamaista alkoi metsittyä.

Perinteisen maatalouden aikana karja laidunsi myös metsissä. Lähinnä asutusta sijaitsevat metsät muuttuivat laidunnuksen seurauksena puistomaisiksi hakamaiksi. Kauniilla hakamailla on siellä täällä tuuheiksi kasvaneita maisemapuita, joiden alla kukkivat niittyjen kasvit. Kauempana asutuksesta karjan vaikutus oli vähäisempää, ja metsälaitumille kului vain pieniä polkuja ja syntyi aukioita karjan eniten suosimille, heinäisille paikoille.

Nykyisinkin Vanhankaupunginlahden alueella on muistoja perinteisistä maankäyttötavoista: Ruohokarin ja Lammassaaren väliselle alueelle on kunnostettu laidunniitty paikalle, jossa se oli jo 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Viikin tutkimus- ja koetilan mailla on lisäksi säilynyt Purolahden rantaniitty pienine hakamaineen ja Mölylän pohjoispuolella Bäcksin torpan niitty korkealla kalliolla.

Vanhat rakennukset kertovat

Ihmisen vaikutus hedelmällisellä Vantaanjoen suulla ja Vanhankaupunginlahden alueella ulottuu satojen ja jopa tuhansien vuosien taakse, vaikka kaukaisimmista kävijöistä ei jälkiä ole säilynytkään. Vanhimpia rakennuksia lahden ympäristössä ovat Viikin ja Kulosaaren kartanoiden päärakennukset. Tilojen tiedetään toimineen jo 1500-luvulla.

Nykyisen Viikin kartanon, jota ennen kutsuttiin Viikin Latokartanoksi, kustavilaistyylinen päärakennus on rakennettu kesäasunnoksi vuonna 1831. Se korvasi aiemmin palaneen päärakennuksen. Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle vuodesta 1809 alkaen entinen valtion kuninkaankartano oli vuokrattuna usealle yksityiselle omistajalle ja 1917–1931 Helsingin kaupungille. Tämän jälkeen valtio luovutti pääosan tilasta Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliselle tiedekunnalle. Kunnostustöitä varten alueelle toimi vankisiirtola vuoteen 1946 asti. Nykyään Viikin kartanon päärakennuksessa toimii ravintola.

Kulosaaren kartanon uusklassinen päärakennus on 1810-luvulta ja Carl Ludvig Engelin suunnittelema. Helsingin yhteisjärjestö JHL:n omistamaa rakennusta voi vuokrata tilaisuuksien järjestämistä varten.

Arabiassa sijaitseva Annalan huvila on rakentunut vanhan kalastajatorpan paikalle, ja päärakennus on vuodelta 1832. Annalan perustaja, kauppaneuvos Gustaf Otto Wasenius, nimesi huvilan ensimmäisen vaimonsa Anna Charlotta Meisnerin mukaan. Wasenius oli innokas puutarhaharrastaja, ja perusti huvilan ympärille laajan puutarhan ja puiston. Nykyään Annalassa toimii Hyötykasviyhdistys, ja puutarha on kaikille avoin.

Vanhassakaupungissa Vantaanjoki avautuu suullaan kahteen haaraan. Suuhaarojen väliin jää Kuninkaankartanonsaari, jossa nykyisin sijaitsee Tekniikan museo. Joen länsirannalla ja saaressa sijaitsee Helsingin ensimmäinen vedenpuhdistuslaitos, joka puhdisti Vantaanjoen vettä talouskäyttöön. Laitos avattiin 1876, ja toiminta jatkui aina 1960-luvun lopulle saakka. Vedenpuhdistuslaitoksen rakennukset ovat 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Laitoksen toiminta on voimakkaasti muokannut saaren ympäristöä. Vuosisatojen kuluessa joen länsihaarassa on ollut erilaisia myllyjä ja patoja, joista viimeisin aloitti toimintansa vedenpuhdistuslaitoksen voimanlähteenä. Padon vierestä löytyvät myös vesi- ja höyryvoimala.

Vanhankaupunginlahden alueella on useita kohteita, jotka on arvioitu valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi. Näitä ovat Viikin opetus- ja koetila, Helsingin Vanhakaupunki, jossa sijaitsee Annalan huvila, sekä vedenpuhdistuslaitoksen muodostama Vantaanjokisuun vesi- ja viemärilaitokset.