Kasvillisuus

Ruovikkoa silmän kantamattomiin. Kuva: Taina Tervo

Ruovikkoa lähes silmän kantamattomiin. Kuva: Taina Tervo

Kosteikosta kalliokedolle

Vanhankaupunginlahden ympäristöön on kehittynyt melko monipuolinen kirjo erilaisia kasvillisuustyyppejä. Lahden rannoilla voi vaeltaa vanhoissa kuusikoissa, jotka vievät ajatukset satujen peikko- ja keijukaismetsiin. Jotkut metsät ovat reheviä lehtoja, joiden hämärään voi kadota suurten lehtipuiden alle. Avoimella kalliokedolla voi tutkia auringossa ja paahteessa viihtyviä kasvilajeja. Laajan ruovikon sisällä kaupungin äänet katoavat, ja lintutornista avaraa maisemaa katsoessa mieli lepää.

Merestä nouseva maa

1800-luvun puolivälissä Vanhankaupunginlahti lainehti tämän hetkistä laajempana. Säynäslähdessa vesi ulottui lähelle Viikin kartanoa, joka jo tuolloin oli nykyisellä paikallaan. Kartanon ja meren välissä nykyään sijaitseva peltonotkelma oli tuolloin suureksi osaksi veden peitossa. Vielä meidän aikanamme meri nousee hyvin korkean veden aikana pelloille kuivatuksesta huolimatta.

Aava ruovikkomeri

Nykyisin ruovikon vallassa olevat alueet lienevät kasvaneen umpeen parissa-kolmessa sadassa vuodessa. Avoimen kosteikkoalueen hallitsevin kasvillisuustyyppi on ruokoluhta eli korkean järviruo’on muodostama kasvillisuus. Vaikka ruovikko näyttää kaikkialla samanlaiselta, tutkijat jaottelevat sen kymmeneen erilaiseen ruovikkotyyppiin. Ne erotetaan toisistaan esimerkiksi veden syvyyden, ruokojen korkeuden ja ruokojen seassa kasvavien muiden kasvien määrän mukaan.

Kuivimmat kohdat, joilla monin paikoin on kasvanut tiheää ruovikkoa jo 1800-luvun puolivälissä, ovat Pornaistenniemen ja Lammassaaren välissä sekä Purolahden laidunniityllä. Näillä alueilla ruovikossa voi ainakin matalan veden aikana kulkea jalkojaan kastelematta ja ruokojen seassa pärjäävät muutkin kasvilajit. Alueet ovat kaikkein kuivinta eli I-II- tyyppien ruovikkoa. Säynäslahden keskiosat, joissa ruovikon tiheys vaihteli 1800-luvun puolivälissä, ovat nykyään kosteaa ja ainakin osittain upottavaa IV- ja V-tyypin ruovikkoa. Lopen kannaksella ja Saunalahden keskiosissa umpeenkasvu on alkanut vasta viimeisten reilun sadan vuoden aikana, ja ruovikko on upottavan mutaista VI-tyyppiä. Muita ruovikkotyyppejä ovat vaikkapa umpeenkasvavien lampareiden kulmauksiin muodostuvat osmankäämiköt.

Katso Viikin Latokartanon kartasta, miltä Vanhankaupunginlahden pohjoisosat näyttivät vuonna 1846. Kartta on useassa osassa, joiden välillä pääset liikkumaan oikeassa yläkulmassa olevaa numerovalikkoa käyttäen. Lähde: Maanmittaushallitus, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, Helsingin kaupunki, B7 Helsinki: 33 / 13–18 Viikin latokartano / Viks ladugård; Tiluskartta ja selitys (1846).

Ruovikon umpeenkasvua voi seurata myös ilmakuvien avulla kartta.hel.fi-palvelussa. Valitse vasemmanpuoleisesta valikosta Kaikki kartat ja aineistot -> Ilmakuvat, ja ruksaa haluamasi vuosi, esimerkiksi vanhin kartta vuodelta 1932 tai tuorein. Kartat päivittyvät lähes vuosittain.

Uhanalaiset niityt

Kosteikon arvokkaimpia kasvillisuustyyppejä ovat matalakasvuiset merenrantaniityt, joita on Ruohokarin ympärillä olevalla laidunalueella. Niittyjen kasvillisuus muodostuu matalakasvuisista saroista, heinistä ja vihvilöistä, joiden erottaminen toisistaan vaatii paneutumista. Laidunnus on laajentanut niittyjen pinta-alaa, sillä lehmien talloessa maata ja syödessä järviruokoa ja muita korkeita heiniä elintilaa paljastuu myös pienemmille kasvilajeille. Matalakasvuiset merenrantaniityt ovat äärimmäisen uhanalaisia Etelä-Suomessa. Uhanalaisuus johtuu umpeenkasvusta, jota aiheuttaa rehevöityminen ja laidunnuksen väheneminen.

Kosteikkoalueella on myös korkeakasvuisia merenrantaniittyjä Pornaistenniemen, Mölylän ja Fastholman rannoilla, metsän reunassa. Niityt erottuvat maisemassa yksipuolisina mesiangervokasvustoina. Parhaimmat niityt ovat monilajisia, mutta Vanhankaupunginlahden niityt eivät ole kovin laadukkaita. Myös korkeakasvuiset niityt ovat Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisia.

Bäcksin torpan rinneniitty sijaitsee korkealla kalliolla sähkölinja alla, Mölylän metsän pohjoispuolella. Avoimen kallion rakosista kohoavat monet huomionarvoiset kasvilajit, kuten hopeankarvainen, pehmeä kissankäpälä, aniliininpunainen ketoneilikka tai arvaamattomasti esiintyvä saniaiskasvi ketonoidanlukko. Ne ovat säilyneet kallioniityllä turvassa, sillä kallionpäällystän ohuella maakerroksella eivät muualla runsastuneet, rehevyyttä ilmaisevat, korkeat kasvit kykene kasvamaan. Bäcksin torpan niitty on Helsingin hienoimpia niittykohteita, ja kuluu koko maassa äärimmäisen uhanalaisiin tuoreisiin pienruohoniittyihin.

Vanhaa_kuusimetsää_Kivinokka

Kivinokan tunnelmallista vanhaa kuusimetsää. Kuva: Taina Tervo

Harvinaiset luonnonmetsät

Vanhankaupunginlahdella komeita kuusivaltaisia metsiä on Kivinokassa ja Mölylässä. Näitä metsiä kutsutaan Natura-luokituksen mukaan luonnonmetsiksi, sillä ne muistuttavat paljon luonnontilaisesti, ilman ihmisen vaikutusta kehittyneitä metsiä.

Luonnonmetsässä kasvaa eri lajisia ja eri kokoisia puita. Siemenet saavat itää ja kehittyä siellä, mihin ne luontaisesti asettuvat, joten puusto ei vartu tasavälein. Vanhoja puita ei korjata pois. Vanhankaupunginlahdella vain vaaralliset puut kaadetaan, ja jätetään kasvupaikkansa tuntumaan maahan lahoamaan.

Erilaisista luonnonoloista johtuen luonnonmetsät kehittyvät eri paikoissa erilaisiksi. Metsän luonne vaihtelee myös eri kehitysvaiheissa. Tällä hetkellä Kivinokan ja Mölylän metsissä on paljon vanhoja kuusia. Kun ne kaatuvat, paikalle syntyneisiin valoisiin aukkopaikkoihin vesoo lehtipuiden taimia. Näin lehtipuiden määrä lisääntyy lähivuosikymmenien aikana.

Vanhoissa kuusikoissa on monien mielestä satumainen tunnelma, josta erityisesti Kivinokkaan mennään nauttimaan. Mölylän metsän keskelle on vielä jäänyt poluttomia alueita, joille monet eläimet, kuten metsäkauriit, hakeutuvat suojaan kaupungin hälinältä.

Kauniita keltakurjenmiekkoja Pornaistenniemessä. Kuva: Taina Tervo

Kauniita keltakurjenmiekkoja Pornaistenniemessä. Kuva: Taina Tervo

Tulvivat luhdat

Mölylän ja Fastholman väliselle alueelle sekä Säynäslahteen on alaville rannoille kehittynyt metsäluhtia, jotka erityisesti korkean veden aikoina keväisin ja syksyisin peittyvät tulvan alle. Kosteassa ympäristössä kuolleen kasviaineksen hajoaminen on hidasta, ja metsäluhdissa on ainakin paikoin ohut turvekerros.

Monet lehtipuut sietävät hyvin kosteutta, ja Vanhankaupunginlahdella luhtien luonteenomaisia puita ovat tervalepät ja koivut. Kosteissa oloissa eläminen nopeuttaa puun elinkiertoa, ja tulvametsissä onkin paljon lahoavaa puuta.

Epätasaisessa metsämaastossa veden korkeus vaihtelee. Kosteat rimmet saattavat olla koko kesän veden vallassa, ja tällaisissa paikoissa kukkivat alkukesällä komeat keltakurjenmiekat. Puiden tyville muodostuvat tyvimättäät ovat metsän kuivimpia kohtia sammalkasvustoineen. Luhtien kenttäkerroksessa kasvaa myös paljon heiniä ja saroja.

Säynäslahden metsäluhtaa. Kuva: Taina Tervo

Säynäslahden metsäluhtaa. Kuva: Taina Tervo

Rehevät lehdot

Vanhankaupunginlahden ympäristöön meren rannalle tai kuusikoiden kupeeseen on kehittynyt useita pieniä lehtolaikkuja. Lehdon tunnistaa siitä, että sen maaperä on multaa. Ravinteisesta mullasta kasvaa usein vaateliaita kasveja. Puusto muodostuu komeista lehtipuista ja tuomiryteiköstä.

"Tervaleppäkatto" Pornaistenniemessä. Kuva: Taina Tervo

”Tervaleppäkatto” Pornaistenniemessä. Kuva: Taina Tervo

Etenkin puustoltaan hieno lehtometsä löytyy Pornaistenniemeltä Vanhankaupunginlahden pohjoisosasta. Kuten muuallakin lahden ympäristössä, myös Pornaistenniemellä puut ovat saaneet kasvaa pitkään luonnontilaisina. Alueella kasvaa monen lajisia puita, ja erityisesti suuret vaahterat, haavat, raidat ja rannoilla tervalepät muodostavat kulkijan ylle korkean lehvästökatoksen.

Puiden alla varjoisassa lehdossa kasvaa vain vähän kenttäkerroksen kasveja, kuten rannikon merenrantalehdoille tyypillinen puna-ailakki tai vähäisemmässäkin valossa viihtyvä käenkaali. Keväällä, ennen kuin puihin puhkeaa lehdet, maan pinnalle pääsee paljon valoa, ja silloin kukkivat valko- ja sinivuokot. Yleensä alkukesällä kukkivia rentukoita voi löytää pitkospuiden varsilta myöhään syksylläkin niiltä paikoilta, missä ruovikkoa niitetään.

Koska Vanhankaupunginlahden metsissä on paljon vanhaa ja lahoavaa puustoa, niistä on löydetty suuria määriä kääpiä, orvakoita ja orakkaita. Näistä lahottajasienistä kerrotaan enemmän omassa luvussaan.