Hyönteiset

Isolampikorento Keinumäessä. Kuva: Petro Pynnönen

Isolampikorento Keinumäessä. Kuva: Petro Pynnönen

Monia helmiä vielä löytämättä

Vanhankaupunginlahden hyönteisistä on tutkittu eniten sudenkorentoja ja kukkakärpäsiä muiden ryhmien vielä odottaessa tutkijaansa. Vettä lisääntyäkseen vaativat sudenkorennot kärsivät lahdella huonolaatuisesta, sameasta vedestä, vaikka lajeja onkin runsaasti. Kukkakärpästen lajikirjo lahden ympäristössä puolestaan on niin suuri, että alueella elää kansainvälisiä harvinaisuuksia. Kukkakärpästutkijoiden mukaan aluetta voi kutsua kukkakärpäsparatiisiksi yhtä hyvin kuin lintuparatiisiksi. Kukkakärpästen elinoloja uhkaa kuitenkin ruderaatti- eli jouto- tai uudismaiden häviäminen rakentamisen tieltä.

Sudenkorennot – korumaisia kaunottaria

Vanhankaupunginlahdella on sudenkorentolajeja hiukan enemmän kuin suomalaisilla merenlahdilla yleensä. Tämä johtuu alueen laajuudesta ja melko suuresta määrästä erilaisia elinympäristöjä. Eri lajien yksilömäärät puolestaan ovat pieniä, mikä johtuu sameasta, huonolaatuisesta vedestä. Vastaavilla merenlahdilla muualla Suomessa, missä vesi on kirkkaampaa ja vesikasvillisuus monimuotoisempaa, sudenkorentojen yksilömäärät ovat viisinkertaisia.

Vanhankaupunginlahdella on kartoitettu sudenkorentoja vuonna 2012, jonka lisäksi alueelta on yksittäisiä havaintoja. Kaikkiaan Natura-alueella on havaittu 29 lajia ja koko lahden ympäristössä 35 lajia.

Toukat kasvillisuuden suojassa

Sudenkorentojen toukat elävät vedessä. Ne saalistavat näköaistin avulla, joten samea vesi haittaa ravinnon hankintaa. Toukat tarvitsevat myös vesikasveja suojakseen saalistajilta. Toukkien kannalta parhaita paikkoja Vanhankaupunginlahdella ovat ruovikon keskellä sijaitsevat lampareet, joihin tuleva vesi suodattuu jonkin verran kasvuston läpi kulkiessaan. Tällaisia ovat Pornaistenniemen lampare piilokojun ja lintutornin edustalla, Hakalanniemen rantaviiva, Mölylän edustan lampare ja paikoin Saunalahti. Lampareiden muuta lahtea kirkkaammassa vedessä saalistus onnistuu parhaiten ja vesikasvit saavat valoa kasvaakseen. Jonkin verran toukkia elää myös yhtenäisen ruovikon lomassa. Lämpiminä päivinä lahdella saattaa kuoriutua toukasta aikuiseksi kymmeniä tuhansia sudenkorentoja.

Suosituimmat paikat lampareilla

Kuoriuduttuaan aikuisiksi koiraspuoleiset sudenkorennot jäävät veden tuntumaan pitämään reviiriä. Naaraat puolestaan lentävät lahtea ympäröiville avoimille alueille, kuten niityille, pihoille ja metsän aukoille, joista ne palaavat lahdelle parittelemaan ja munimaan. Suosituimpia reviiri- ja munintapaikkoja ovat ruovikon keskellä sijaitsevat suojaisat lampareet, joiden avointa merenlahtea kirkkaammassa vedessä munista kuoriutuvien toukkien elinmahdollisuudet ovat parhaat.

Miten auttaa sudenkorentoja?

Vanhankaupunginlahdella sudenkorentojen menestymistä auttavat samat toimet, jotka parantavat lintujenkin elinoloja. Ruovikon ja avovesialueiden vaihtelun lisääminen esim. ruoppauksin luo uusia kanavia, lahdenpoukamia ja pieniä lampareita, jotka toimivat reviiripaikkoina. Laitumien ja niittyjen hoito lisää sudenkorentojen suosimien avointen, kasvillisuudeltaan matalien elinympäristöjen pinta-alaa. Veden laadun koheneminen parantaa toukkien elinmahdollisuuksia.

Harvinaisia lajeja

Vanhankaupunginlahdelta on tavattu kaksi EU:n luontodirektiivin liitteessä IV mainittua sudenkorentolajia, jotka ovat tiukasti suojeltuja. Lajien tahallinen tappaminen, pyydystäminen sekä häiritseminen on kiellettyä samoin kuin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämien ja heikentäminen. Lajit ovat idänkirsikorento ja täplälampikorento. Idänkirsikorentoa tavataan Pornaistenniemen lintutornin ja piilokojun edustan lampareessa sekä Kyläsaaren rannan lampareessa, jonka erottaa merenlahdesta kapea sorakannas. Täplälampikorentoa on löydetty lahden itärannalta ja Pornaistenniemen edustan lampareesta. Lisäksi Vanhankaupunginlahdelta on havaintoja seitsemästä muusta Suomessa harvalukuisesta lajista.

Kukkakärpäset – harvinaisuuksia ja kansainvälistä loistoa

Jo aikaisin keväällä leskenlehtien ja pajujen kukkiessa kukkakärpäsiä (heimo Syrphidae) näkee kukissa hyörimässä ja siitepölyä sekä mettä nauttimassa. Siitepölystä hyödynnetään proteiinit ja mesi on niin vahva energiapakkaus, että kärpäset voivat lentäessään pysytellä paikoillaan ilmassa kuten kolibrit ja häiriön sattuessa kadota paikalta salamannopeasti. Moni on varmaan metsäpoluilla kulkiessaan näitä paikallaan pörrääviä otuksia nähnytkin. Ne ovat koiraita, jotka ovat ns. partiolennossa ja tarkkailevat reviirilleen mahdollisesti saapuvia naaraita parittelu mielessään. Tämä voi tapahtua nopeasti myös lennossa.

Useat kukkakärpäslajit matkivat olemukseltaan ja väritykseltään myrkkypistiäisiä esimerkiksi ampiaisia. Tämä mimikry eli naamiointiväritys ilmeisesti estää kärpäsiä joutumasta hyönteissyöjälintujen suihin. Linnut ovat oppineet välttämään näitä keltamustarotsisia veijareita. Jotkut lajit ovat myös pörröisten kimalaisten ja pistiäisten näköisiä, mutta näillä on pitkät tuntosarvet ja kukkakärpäsillä taas hyvin lyhyet, maastossa tuskin erottuvat.

Kukkakärpästen toukat ovat hyvin erikoistuneita ravintoonsa nähden. Suurin osa lajien toukista syö kirvoja, jotkut elävät lahopuulla ja erään suvun lajit putkikasvien juurissa. Muutaman lajin toukat elävät jopa veden alla pitkän pinnalle ulottuvan hengitysputkensa varassa ja suodattavat ravinnokseen vedessä esiintyvää mikroskooppista orgaanista ainesta. Sienilläkin on omat lajinsa. Erään lajin toukka elää jopa kuusen pihkassa eikä tiedetä miten se pihkasta voi ravintonsa saada, ehkä jokin mikroskooppinen sieni voi tulla kyseeseen. Muurahaispesissäkin elelee useiden lajien toukkia. Muurahaiset eivät niistä kuitenkaan tunnu välittävän, vaan antavat olla rauhassa. Toukat syövät murkkujen jätöksiä ja niiden kuolleita toukkia sekä mahoja munia, mutta välillä pistelevät elävääkin materiaalia suihinsa. Ampiaisten, mehiläisten ja kimalaisten pesissä elää muutamia kukkakärpäslajien toukkia. Ne toimivat lähinnä puhtaanapitotyöläisinä kuten murkkupesissäkin elävien lajien toukat. Kukkakärpäset ovat jaloja eläimiä, mutta pari poikkeusta on, sillä erään lajin toukka viihtyy lehmänlannassa ja toinen saman suvun laji hirvieläinten jätöksissä.

Ihmisen kannalta kukkakärpäset ovat erittäin hyödyllisiä pölyttäessään tehokkaasti kasveja ja tietenkin siksi, että suurin osa eri lajien toukista syö valtavia määriä kasveja tuhoavia kirvoja.

Kukkakärpäset Vanhankaupunginlahdella ja reuna-alueilla

Herttoniemen, Vanhankaupunginlahden, Viikin ja Arabian-Toukolanrannan kukkakärpäsfaunaa on tutkittu aktiivisesti vuodesta 1998 lähtien, vanhempia havaintoja alueen lajistosta ei ole tiedossa. Parhaiten tunnettuja ovat Herttoniemen alueet ja Viikin arboretum, mutta keräilyä on suoritettu myös lahden toisella rannalla Arabian-Toukolan puolella. Valitettavasti siellä olleet hienot ruderaattialueet ovat peittyneet tai peittymässä rakentamisen alle. Näitä joutomaiksi luettuja alueita ei juuri arvosteta, mutta ne ovat kuitenkin kasvistoltaan hyvin monipuolisia ja hyönteisrikkaus on niissä suuri. Nämä seikat houkuttelevat alueille runsaasti myös hyönteis- ja siemensyöjälintuja. Valitettavasti ruderaatit ovat kuitenkin yhä enenevässä määrin katoava luonnonvara tehokkaan rakentamisen myötä.

Vuoden 2015 loppuun mennessä on tutkimusalueella havaittujen kukkakärpästen lajiluku 209. Maassamme on nyt tavattu 355 lajia, joten reilusti yli puolet Suomen lajeista on löytynyt täältä. Joukossa on 10 maallemme uutta lajia, joista muutamat jopa kansainvälisiä harvinaisuuksia. Uhanalaisia lajeja on 8. Alueelta on myös tavattu lukuisia muitakin harvinaisuuksia, joita ei juuri muualta maasta ole löytynyt. Tämä ei sinänsä ole ihme, sillä ovathan alueen biotoopit aivan mahtavat. Vanhankaupunginlahti tunnetaan vanhastaan kuuluisana lintuparatiisina, mutta nyt on aihetta kutsua aluetta myös kukkakärpäsparatiisiksi!

Kirjallisuutta

Haarto A. & Kerppola S. 2007: Suomen kukkakärpäset ja lähialueiden lajeja [Finnish hoverflies and some species in adjacent countries]. – 647 s. Otavan kirjapaino Oy Keuruu.

Kerppola, S. 2011: Helsingin Vanhankaupunginlahden ja reuna-alueiden kukkakärpä­set (Diptera, Syrphidae). – Sahlbergia 17(2): 5-19. Helsinki, Finland, ISSN 1237-3273. https://www.luomus.fi/fi/sahlbergia